Mä olen vakavasti alkanut harkita hoitoon hakeutumista. En mä voi elää näin, tää tappaa mut. Mä tunnen itseni jatkuvasti niin väsyneeksi ja voimattomaksi enkä saa elämää minkäänlaiseen järjestykseen. Elämä on pelkkää kaaosta eikä mulla enää ole edes halua elää. En jaksa enkä kykene omin voimin katkaisemaan tätä kierrettä. En pysty enää syömään lähes mitään oksentamatta, kaikki vain tulee ulos. Mä haluan pois tästä. Tää ei ole mitään elämää...tunnen itseni puolikuolleeksi.
Haluaisin niin kovin puhua jollekulle, että joku auttaisi mut ulos tästä. En tiedä olisiko mulla pokkaa mennä huomenna terkkarille. Mitä edes sanoisin? "Hei, minulla taitaa olla bulimia..." Ja mitä jos ne sanoo että ei ole, koska en ahmi? Jos mä hakisin apua, pelkään että vanhemmat saisi tietää siitä. En halua aiheuttaa heille huolta. Ja jos ne tietäisi miten huonossa kunnossa todella olen, ne ei päästäisi mua muuttamaan omilleen. Mutta mun on pakko päästä täältä pois. Luulen että voisin jopa tervehtyä jos pääsisin pois kotoa.
Huomenna on viimeinen koulupäivä. Pelottaa. Pelottaa olla kotona, mitä jos vain jään sängyn pohjalle makaamaan ja syön yksinäisyyteen ja tylsyyteen? En olisi koulussa jaksanut enää kauempaa ollakaan. Mun pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa lukea kirjoituksiin, mutta olen liian uupunut sairauteni takia. En saa tehtyä edes kuvataiteen töitäni vaikka olen aina rakastanut sitä aineitta.
Suunnittelin että alan syömään vain hedelmiä/vihanneksia/marjoja. Samaa mitä silloin kun viimeeksi sain painon tippumaan 48 kiloon. Haluan puhdistaa elimistöni kaikesta liasta ja kuonasta. Ja toiseksi, hedelmiä ei tarvitse oksentaa. Ellei ne tule väkisin ylös...
Voi älä tule surulliseks! :(
VastaaPoistaJos osaisin oksentaa, musta takuulla tulisi edes vähän onnelisempi, koska oon halunnu sitä melkein 2 vuotta. Tiedän noi kaikki vaikutukset, mutta se on niiin houkkutelevaa, kielletty hedelmä.
Mun mielestä sun pitäis ehdottomasti hakea apua, jos siltä edes vähän tuntuu! Mun mielestä nykyään saa apua, vaikka vaan sanoo ammattilaisille vaan, että on syömisongelmia ja masentunut tai jtn, koska mun yks tuttu teki niin ja sitä alettiin heti hoitaa.
Tee sillä tavalla, mikä tuntuu Susta hyvältä, tsemppiä! <3
Kannattaa hakea apua jos vähänki siltä tuntuu. Ja niinku varmaan tiiät, noilla terkoilla, psykologeilla ym on vaitiolo velvollisuus, eli ne ei kerro sun vanhemmille mitään ilman sun lupaas. Eäöö anteeks tää saarnaus.
VastaaPoistaVoimia sulle!
Kultapieni, mene ihmeessä puhumaan jonkun kanssa jos susta vaan siltä tuntuu, ei sun tarvitse kärsiä<3 Mä oon täällä tukemassa sua, mutta joskus ei auta muu kun mennä ammattilaiselle ja puhua kaikki puhtaaksi
VastaaPoistaTsemppiä ja yritä jaksaa<3
Toi on jo hyvää edistystä tästä kaikesta, että harkitset tosissasi hoitoon hakeutumista.
VastaaPoistaTsemppiä!:)♥
Suosittelen lämmöllä puhumista ammattitaitoiselle ihmiselle! Ei ole mitään niin henkisesti ja fyysiesti rassaavampaa, kuin että ruoka ei pysy sisällä ja joutuu oksentamaan koko ajan kaiken. Tietenkin vaati älyttömän paljon rohkeutta mennä asiasta kertomaan, mutta se on sen arvoista sitten loppupeleissä. Luulen että se vain helpottaisi sun omaa oloa, jos kertoisit myös vanhemmille mikä tilanne on. Sä olet rikki ja väsynyt. Ihmetteln jos ne eivät ole sitä jo huomanneet.
VastaaPoista*voimahali*