The race is never lost... Unless you quit

Kuuluu sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli se että puhuin entisen ystäväni kanssa yli tunnin puhelimessa ja siitä tuli todella hyvä mieli. Tuntui niin hyvältä avautua hänelle kaikesta... en tietenkään mitään paino-ongelmista ja pahasta olostani sanonut. Hän on aina ymmärtänyt minua paremmin kuin kukaan muu. Huonoa... olin menossa jumppatunnille ja olin myöhässä, joten ajoin ylinopeutta. Minun tuurillani sitten poliisi oli partioimassa tiellä ja sain ylinopeussakot...Oli lähellä ettei itku tullut kun tajusin että olin jättänyt ajokortinkin kotiin! Kiva lasku napsahti... Mietin sanonko vanhemmilleni vai maksanko laskun kaikessa hiljaisuudessa pois, mutta kaverin ehdotuksesta kerroin äidille ja kaduin heti kun avasin suuni. Oli todella kiva kuunnella hänen paasaamistaan kun oli muutenkin jo paha mieli...
Ja huonot asiat jatkuvat: vaaka näyttää 2 KILOA enemmän kuin viimeeksi!!! Voisiko päivä enää paskemmin alkaa? Maanantaina kun olin Helsingissä söin kyllä varmaan 1500kcal, vedin monta askia sokerittomia pastilleja joten olin todella turvonnut niistä, mutta voiko ne vaikuttaa vielä tänäänkin painooni?! Vai onko se kaikki rasvaa, läskiä, ihraa... Koko ajatus tuntuu niin sietämättömältä. JA viime viikolla tajusin että äiti pistää mun aamupuuroon voita ja suolaa. Siihen loppui puuron syöntini. Tänään söin aamupalaksi porkkanoita. Iltapäivällä olisi yksi tunti koulua jonka jälkeen menen uimaan. En vaan tiedä miten pystyn, koska on niin kylmä...ulkona on ainakin -20 astetta, palellun varmaan kuoliaaksi kun sisälläkin olen ihan jäässä.

Minun on niin paha olla tässä vartalossa, etten tiedä miten päin olisin...

Minun on pakko onnistua.