tiistai 2. helmikuuta 2010

...and then I think, if I slit my wrists and drained all the blood out, would I lose one pound or two?



Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista <3

Ahdistaa. Olen kotona kipeänä ja turha olo kun ei voi mennä uimaan eikä mitään. Tuntuu että vain istun kotona lihomassa. Tänään on mennyt kai ihan hyvin syömisen suhteen. En ole oksentanut. Olen syönyt lähes kuin normaalit ihmiset, aamupala, lounas. Tosin minun lounaani oli porkkanoita.

Tänään olisi terveydenhoitajalla klo.14-15 lukiolaisten vastaanotto. En uskalla mennä sinne. Tästä on niin vaikea puhua kenellekään. Miksi avunhakemiseen on niin iso kynnys? Olen kovasti koittanut syödä ja elää normaalisti ja ennen kaikkea olla oksentamatta. Jos tämä ei kuitenkaan toimi, menen ensi viikon tiistaina sinne terkkarille. Annan nyt itselleni tämän viikon aikaa yrittää... Ehkä elämä tästä helpottuisi kun ei ole enää koulua ja voin yrittää levätä.

No, it's not a real smile.
But you would never guess.
Honestly, I don't think she even knows what happy is anymore...
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. ysl.elle12. helmikuuta 2010 klo 3.51

    Puhu ihmeessä terveydenhoitajalle, jooko? Älä lykkää sitä edemmäs :( Sulla on nyt rankkaa ja vaikea päätös, mutta itse oon tätä mieltä.
    Lepää nyt, kyllä kaikki menee vielä paremmin. <3

    VastaaPoista
  2. ysl.elle12. helmikuuta 2010 klo 9.30

    Joo, meillä kans koko perhe... :D
    Tee niin kuin itse parhaaksi katot <3 Tsemiä.

    VastaaPoista
  3. ysl.elle13. helmikuuta 2010 klo 9.54

    Voi kun sä oot ihana <3
    Kyllä se käy mulle, kuulostaa hyvältä. Ihan täällä kommenttilaatikoissa vai jossain muualla?

    VastaaPoista
  4. WickedChild4. helmikuuta 2010 klo 13.14

    Puhu ihmeessä, suosittelen. Oon itekki monesti miettiny että miks se kynnys siihen avunpyytämiseen on niin korkea: /
    Ja yks minkä oon ite huomannu helpommaks, ni kirjota, kirjota ne asiat jotka haluisit sanoo ja pyyä sit lukemaan se. Se on joteki paljo helpompaa kun sen voi tehä omassa rauhassa. Toivotaan vaan että terkkari suostuu lukemaan, oma lääkärini ei suostunut. Oli sitä mieltä että siitä ei ole mitään hyötyä. Paljon halauksia ja voimia siulle ja kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentista.

    VastaaPoista
  5. ysl.elle14. helmikuuta 2010 klo 13.58

    lähetin sulle sen mesepyynnön (:
    Säälittää se nainen, mutta itse en aio kokea sitä samaa, mä en tuu kuolee ruuan syömiseen.
    Kyllä tää flunssa menee ohi, toivottavasti. Ei vaan jaksa liikata, kun pää on pehmeä kuin tyyny :D

    VastaaPoista
  6. Leena5. helmikuuta 2010 klo 12.02

    Kuuntelu oli melko helppo, koska oon lukenut ruotsia kuitenkin 9 vuotta :) Mäkin toivon hartaasti, ettei se tarina ole tosi.. Kiitos ihanasta kommentistasi! Tuli semmoinen olo, että edes joku uskoo muhun ja siihen että pystyn parempaan. Toi oikeasti piristi mun päivän ja autto jaksamaan. Kaunis kiitos<3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)