Just breathe

Musta tulee penkkareissa geisha. Ostinin kimonon ja mustat pitkät hiukset.

Mun mielialat vaihtelee koko ajan. Välillä ryven jossain syvyyksissä, yhtäkkiä olen intoa täynnä pistämässä elämääni järjestykseen ja sitten hetkessä vajoan takaisin pimeyteen... Keskiviikko oli kamala päivä. Kaikki meni päin helvettiä. Sydän hyppäsi kun tajusin että isä oli ehkä nähnyt sängylle unohtamani sh-runon jonka olin tulostanut, mutta ei siitä välttämättä osaa päätellä mistä se kertoo... Toivon ettei se lukenut sitä. Eilen mulla oli yhtäkkiä tosi hyvä fiilis, ei tehnyt mieli syödä ja sain käytyä salilla+uimassa, juttelemassa opinto-ohjaajan luona ja hoideltua asioita. Hyvä mieli katosi viimeistään iltaan menessä koska äiti ei suostunut viemään mua tanssitunnille (sillä oli niin 'kylmä'..) joka oli siis vasta klo.19 illalla. Jäin siis kotiin ja kaikki oli taas huonosti. Tunsin huonoa omatuntoa. Päätin tehdä jotain miljoonasta koulujutuistani mutta en taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Miks kaikki kaatuu taas niskaan? Mun syömiset on yhtä kaaosta, mä en tiedä kaloreita koska mä oksennan ja oksennan ja mua ällöttää. Kurkku on jatkuvasti kipeä, vatsa turvonnut ja sekaisin. Kaikki tää paha olo kumpuaa yhdestä yksinkertaisesta asiasta, kaikki mikä mun elämässä on vialla johtuu siitä: MÄ OLEN LÄSKI.
Musta ei koskaan tule onnellista jos en pääse takaisin 48kg, mä haluan taas olla se ilmalla elävä, hentoinen tyttö. Miksi mä annoin sen tytön kadota? Se on piilossa läskin alla. Ikävöin törröttäviä lantioluita, tyhjää vatsaa, vaa'an pienenevää lukemaa ja kevyitä päiviä... Miksi musta ei ole siihen enää, miten vitussa mä annoin asioiden luisua tähän pisteen? Musta on tullut ällöttävä, likainen bulimikko. Hävettää.

ps. Isukki osti mulle monta pussia penkkarikarkkeja. Jos yksikin niistä aukeaa ennen 18.päivää, mä oon silloin 5kg lihavampi.