That the finger that you use Is the trigger to the gun That ends you life

Mulla on niin sairas ja oksettava olo. Eilen syömiset meni hyvin, aluksi. Koulun jälkeen lähdin zumba-tunnille ja sieltä suoraan kaupungille ja kavereiden kanssa elokuviin. Tulin kotiin vasta klo 21 jälkeen ja tähän menessä siis kaloreita oli tullut n.700, missä olin ajatellut ne pitääkin. Kunnes, tulin keittiöön ja näin pöydällä kakkuja ja pullia... En kuitenkaan koskenut niihin vaan menin kiltisti omaan huoneeseen. Kello 23 aikaan mulla oli kuitenkin niin kova nälkä, että menin keittiöön juomaan vettä. Ennen kuin ehdin ajatella mitään, kakut ja pullat olivat jo suussani. Mun piti vain maistaa, mutta huomasin että olin syönytkin jo 2 pullaa ja kakkupalan ja siinä vaiheessa paniikki iski. En ehtinyt edes pöntölle asti vaan oksennus lensi vessan lattialle. Kidutin itseäni siellä varmaan tunnin kun halusin varmistua että kaikki tulee ulos. Lopulta vain makasin vessan lattialla väsyneenä itkien. Oli maailman kurjin olo. Mä tunsin itseni niin sairaaksi, ällöttäväksi, lihavaksi, todella surkeaksi. Olisin halunnut että äiti löytää mut ja tulee halaamaan... että edes joku olisi välittänyt ja lohduttanut. Olisin halunnut kutistua olemattomiin, kuihtua pois, mutta mä olen säälittävä porsas ja niin yksin eikä kukaan voi auttaa.

And she’s unfurled string
In the closet room,
A red dress against
A black-and-white world.

She’s crying butter tears
As she tries to be sugar-free
And extra light,
Feather lips and feather fingers.

She bubble wraps her ribs
To insulate her heart,
Trying to keep something in
As she forces everything else out.

She’s got a bucket full of words on her bedside,
Vomiting poetry at the dead of night,
Throwing up angry words and monsters,
Clawing their way up her throat.

And she’s spilt acid
On the bathroom floor,
Fingers in her mouth and nails against her neck
She can’t stop retching secrets.