Tiedän etten voi tehdä tätä enää. Oksentaa. Syödä. Tänään oli tarkoitus syödä "terveellisesti, normaalisti, kaloreita laskematta". Kaloreita oli vähän mahdotonkin laskea koska kaikki meni siihen pisteeseen että koko päivä oli ahmimis-oksentamiskierrettä. Ei näin olisi käynyt jos en olisi ollut yksin kotona. Söin ihan järkyttävät määrät ruokaa ja viimeisiä suklaakonvehteja vetäessä oli jo sellainen olo että loppuisipa tämä ruoka jo, en kykene enää. Jotenkin mulla oli koko ajan sellainen levollinen olo, ei sitä rintaa puristavaa paniikkia jota yleensä tuossa tilanteessa koen. Tiesin että voin oksentaa, tiesin että kaikki tulee pian ulos.
Kumarrun wc-pöntön ylle, siistissä järjestyksessä kuin itsestään ulos tulevat ensin suklaakonvehdit, sitten pulla, leipä, jogurtti, jäätelö, lopuksi 3 tuntia aiemmin syömäni aamupala. Pesen pöntön, katson ettei lattialle ole roiskunut mitään, huuhtelen suun ensin vedellä, sitten maidolla happojen neutraloimiseksi. Purkka suuhun. Heitän pari kassillista ruokaa roskikseen. Siivoan jäljet keittiöstä. Puolen tunnin päästä pesen hampaat ennen kuin lähden kavereiden kanssa elokuviin. Seuraavan kerran syön 6 tunnin päästä illalla. Ensin ihan maltillisesti. Aion ottaa pakastimesta herneitä kun huomaan jäätelöpaketin. Mistä ihmeestä se on sinne tullut ja miksi en ole aiemmin huomannut sitä? Päätän "hiukan maistaa" sitä koska huomenna en enää voi. Mutta en pysty lopettamaan ja kaikki alkaa alusta. Syön, käyn tyhjentäytymässä ja sama toistuu pari kertaa. Lopulta olen täysin uupunut kun vanhemmat illalla tulevat kotiin mutta oksennan vielä suihkussa jos jotain olisi jäänyt sisälle. Olo on pöhöttynyt ja eltaantunut, etova.
En muista milloin viimeeksi olisin saanut oikean ahmimiskohtauksen, ei sellaisen kuin yleensä että voi kamala, söin liikaa jogurttia, nyt tulee yrjö. Menen huomenna hammaslääkäriin ja kovia kokenut purukalustoni hoidetaan vihdoin kuntoon. Tiedän etten voi sen jälkeen enää oksentaa. Ensin viikolla pääsen hoitoon. Tänään tajusin että olen luopumassa tästä, olen luopumassa sairaudestani. Joten jollain tavalla halusin kai hyvästellä sen. Toteuttaa tuon kammottavan rituaalin toivottavasti viimeisen kerran elämässäni. Kuinka voin olla varma etten enää oksenna vaikka tiedänkin sen pilaavan taas hampaani? En voikaan, mutta tiedän että olen aivan hemmetin kyllästynyt tähän sairauteen ja minulla on parempi motivaatio parantua kuin koskaan. Mutta en ole lopettamassa laihduttamista. Vaihdan vain taktiikkaa. Käännyn kohti syömättömyyden levollisuutta, hiljaisuutta. Tämä viikko on jo mennyt hyvin, joka päivä alle 800kcal.
Tsemppiä paranemiseen. :)
VastaaPoistavoi ihanaa, että koitat parantua <3 toivotan paljon tsemppiä!!
VastaaPoistap.s. anteeksi, kun en ole vielä käynyt siellä. yritän ensin koota voimia :(
heh, toivottavasti älysit mitä tarkoitin :D jonkun syyn takia maili ei toimi...
En haluaisikaan nähdä niitä jälkiä, mutta ei sitä sillä hetkellä ajattele. Se on jälkiviisautta...
VastaaPoistaTämä sun kirjoitus jotenkin pysäytti. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta se oli vaan jotenkin niin... aito.
Toivottavasti alat voida paremmin <3
voi kuinka tämä sun postaus kuulostaa tutulta ;(
VastaaPoistavoimia <3
Et siis ole enää koulussa, ootko töissä tms? (:
VastaaPoistaOkei. Onnea ylppäreihin! (:
VastaaPoistaMitä mä olen kuullut raflassa työskenneiltä, niin eka tulee himo niihin ruokiin ja sitten kyllästyy ja tottuu kattelemaan kaikkia hamppareita eikä enää ikinä ala tehdä mieli niitä! :D
Onneksi sä pääset sinne hoitoon! Toivotaan, että toi ahmimisoksennusrituaali oli viimeinen.
VastaaPoistaSyötkö sä säännöllisin väliajoin? Nimittäin huomasin, että jos en syö tarpeeks säännöllisesti (esim. välipala tuntia liian aikaisin) niin alan ahmii ja oksentaa ja kaikki alkaa sitten pyörimään samaa noidanympyrää.
Mulla autto tosi paljon säännölliset ruokailuajat. :)
Luuletko ettei sua punnita, lähetetä labrakokeisiin ja kaikin keinoin yrittää pysäyttää laihtuminen, jos ei muuten niin osastolla? Joo kyllä, itse olen käynyt ravitsemusterapeutilla & nuoriso psyk.polilla, loppuenlopuksi se meni siihen että valehtelin siellä kaiken olevan hyvin ja sain ONNEKSI lopetettua siellä käynnit. En koko tuona aikana, yli vuotena, pystynyt kunnolla keskittymään laihduttamiseen. Kauheinta oli ehkä se, että vanhemmat luonnollisesti saivat tietää asiasta, ja alkoivat tarkkailemaan. Mulla oli oikeestaan samantapaiset ajatukset hoitoon ''pääsemisestä'' aluksi, että siellä suunnilleen autettaisiin mua laihduttamaan, lopettamaan ahmimis&oksennuskierre. Arvaa vaan kävikö niin?
VastaaPoistaKyllä jos haluu laihtua, paras vaihtoehto on pitää kaikki salassa läheisiltä, olla huolestumatta ketään, selviytyä itse. Kyllä kaikki pystyy siihen, olemaan ahmimatta. Itse olen omin avuin toivottavasti lopullisesti oksentelun lopettanut, saa nähdä sitten kun tulee vähän huonompi päivä.
Pahoittelen äärimmäisen sekavaa tekstiä, oishan sitä voinu esim jaksottaa... No mutta, tee miten haluat. Mut jos hakeudut itse hoitoon ja haluat silti vielä laihtua, voi miettiä onko ihan järkevin ratkaisu.