Olen liian väsynyt ajattelemaan tai tekemään mitään. Lopen uupunut. En jaksa taistella tätä sairautta vastaan. En jaksa lukea kirjoituksiin. En jaksa elää. En nyt edes tiedä mitä kirjoittaisin... elämäni on kamalassa umpikujassa enkä tiedä miten täältä pääsee pois. Ehkä ei pääsekään. Ehkä toivoa ei ole. Kuolema tuntuisi helpotukselta.
On aina yhtä kamalaa kun peiliin katsoessa päähän iskee se sydäntä puristava ajatus: minä olen läski. On kamalaa vihata itseään, kaikkea itsessään, joka solullaan, koko sydämensä pohjasta. Tällä hetkellä ainoat tunteet joita pystyn tuntemaan ovat viha, epätoivo ja ahdistus. Vihaan itseäni niin kiihkeästi että tuhoan itseni. Elämä tässä kehossa on ahdistavaa helvettiä enkä pääse sitä pakoon. En vain kestä olla itsessäni. Peiliin katsominen tuntuu sietämättömältä, koska se mitä siellä näen, on jotain rumaa, löysää, pehmeää, oksettavaa. Peilikuvan tuijottelu monta tuntia päivässä on hyvää itsekidutusta. En tiedä onko minusta enää kirjoittamaan tätä blogiakaan. En halua kirjoittaa pelkistä epäonnistumisista. En jaksa uskoa että asiat edes muuttuisivat paremmaksi...
Voi sinua <3
VastaaPoistaEn osaa sanoa mitään järkevää, mutta sen sanon, että olen tässä nyt joka päivä edellisestä postauksestasi lähtien odottanut, että kirjoittaisit. Kiinnostaa tietää, mitä sulle kuuluu. <3
Jaksele <3
Voimia. :( <3
VastaaPoistaUsko omiin voimiisi, kyllä sä jaksat taistella loppuun asti. Älä anna periksi milloinkaan sillä huomenna saattaa tulla vastaan ihan mitä tahansa, jopa muutos. Koita kestää.
Voi sua! Sä pystyt voittamaan sen! Siihen et ehkä kykene yksin, mutta muista, että apua on olemassa. <3
VastaaPoistamä ymmärrän, mullakin on sietämätön määrä vihaa sisälläni. Ei ole helppoa elää niin.
ja muista, että voit AINA tekstata tai lähettää mulle postia tai ottaa yhteyttä! ihan milloin vaan, vaikka ei olis mitään asiaa. haluaisin niin auttaa, älä katoa. ♥
Eikä me taideta olla ees ainoita, ketkä on menettämässä niitä viimesiä toivon rippeitä ja tsemppaushaluja. Tekis vaan mieli antaa koko sairaudelle valta ja antaa sen viedä. Tai sitte se lopullisempi vaihtoehto, mikä on kuitenki joskus edessä, joko oman käden kautta tai luonnollisesti.. Mut eiköhän yritetä kärsii ees vähän aikaa elossa? Ehkä se aurinko alkas paistaa joskus sinne risukasaanki. Toivoo voi aina hyvää, mut kuitenki pelkään pahinta:S
VastaaPoistaVoimahali ja tsemppipommi sinne!<3
Hiilareiden syöntiä en pysty kyllä lopettamaan, mutta laatuun voin ainakin panostaa. :D
VastaaPoistaVoimia <333 koita löytää pois sieltä umpikujasta! :)
VastaaPoistahienoa että joku muukin aattelee näin! ;D astron jutut pitää paikkaansa NIIIIIIN usein, mutta just jossain cosmossa... ei koskaan?
VastaaPoistaEn osaa sanoa mitään järkevää
VastaaPoistamutta pahimmankin esteen yli pääsee lopulta
se voi vaan viedä aikaa
ja se saattaa kestää pitkään
mutta
lopulta sen yli pääsee
VOIMIA!♥