When my ribs show so will my smile

Helmikuun horoskooppini:

Oinaalle helmikuu on parhaimmillaan täyttä toimintaa ja uusien ideoiden katkeamatonta virtaa, joka saattaa johtaa aivan uskomattomiin tuloksiin nopealla aikataululla. Jotta tulokset tosiaan olisivat näin loistavia, tulee sinun uskaltaa puuttua välittömästi jokaiseen ongelmia aiheuttaneeseen tilanteeseen elämässäsi. Tämän hetken energia kohdistuu terävimmillään juurikin kaikkiin elämääsi korjaaviin ja uudistaviin kohteisiin. Suunnan saat selville kuuntelemalla itseäsi, sillä jokainen oikaisua vaativa juttu tuntuu tämän kuun aikana niin raskaalta ja ahdistavalta, ettei sinulla pitäisi olla pienintäkään ongelmaa ymmärtää, mihin korjaustoimet on aiheellista kohdistaa.

Tää vois liittyä laihdutukseen :D

Mulla on nyt joku ihmeellinen tsemppi päällä. Syömiset on menneet hyvin. Lähinnä hedelmiä olen syönyt. Eilen n. 500kcal. Tänään en ole jaksanut laskea, mutta en ole edes ehtinyt syömään koska olen koko päivän tehnyt niin tarmokkaasti ystävänpäiväkortteja :) Varmaan tämä yhtäkkinen ruokahaluttomuus johtuu siitä että bulimikko siskoni on viettämässä viikonloppua kotona. En pysty syömään hänen seurassaan. Pari yötä sitten näin painajaista siitä että mä olin meidän keittiössä ja söin ihan hirveästi pastaa kun siskoni katseli ja nautti siitä.
Olen huomannut että aina kun siskoni on kotona, äiti on jotenkin aivan eri ihminen. Se nauraa ja höpöttää koko ajan. Ja minä lakkaan olemasta. On vain siskoni ja hän ja he tekevät kaikkea yhdessä. Äiti ostelee siskolleni tavaroita ihan tuosta vaan. Minä saan pyytämällä pyytää häntä ostamaan minulle jotain. Ja esimerkiksi tänään äiti laittoi siskolleni kotona hiusvärin (hän on kampaaja) vaikka ei ikinä suostu laittamaan minulle väriä kotona tai vapaapäivänä, koska "ei jaksa". Tänään kysyin voisiko hän laittaa minulle ajan värjäykseen ja heti äiti sanoi että "vastahan sun hiukset värjättiin".
Tiedän että nää on pieniä asioita, mutta pienestä purosta kasvaa iso virta.... Musta tuntuu että mun äiti ei rakasta mua. Olen tuntenut näin niin kauan kuin muistan. Ihan kuin olisin hänelle jokin ikävä velvollisuus, pelkkä taakka. Heillä on siskoni kanssa syvällinen suhde ja he puhuvat asioista joista en voisi kuvitellakaan itse puhuvani äidin kanssa. Esimerkiksi siskoni bulimiasta josta kerroin äidilleni. Ja he ovat myös juorunneet minun syömisistäni tai syömättömyydestäni, laihdutuksestani ja sanoneet isovanhemmilleni ja tädilleni että minulla on anoreksia! Tämä tapahtui siis kaksi vuotta sitten. Olen vieläkin katkera.
He ovat tehneet minusta sairaamman kuin oikeasti olen. Voisin jatkaa loputtomiin sitä listaa miten he ovat loukanneet ja saaneet minut itkemään ja viiltelemään ja tuntemaan itseni vähäpätöiseksi... He ovat juorunneet asioistani, "sairaudestani", selkäni takana, jopa kuukautisistani (joita minulla ei ole) ovat puhuneet keskenään! Ja tästä kaikesta tekee niin kieroa se että siskoni on itse ikuinen laihduttaja ja bulimikko! Hän kääntää kaiken negatiivisen huomion minuun jotta itse voi rauhassa oksentaa ja vittu vaikka mitä.
Tänään joka ikinen kerta syömisen jälkeen se on kadoannut vessaan. Vetäisi edes sen pöntön vittu kunnolla ettei tarvitse aina katsella sen sisuskaluja siellä pohjalla. Ja vituttaa että se on oksentanut vasta puoli vuotta ja osaa oksentaa niin äänettömästi eikä sitä näe sen naamasta. En olisi varmaan ikinä huomannut jos se ei aina jättäisi sellaiset roiskeet pönttöön. Mä voisin oikeasti jauhaa paskaa siitä vaikka kuinka paljon koska mua vituttaa niin helvetisti ja mä tunnen niin paljon vihaa sitä kohtaan. Nytkin meinaa pää räjähtää kun se nakertaa niin kovaan ääneen porkkanaa tossa parin metrin päässä. Tekisi mieli huutaa että pidä vähän pienempää ääntä.
Luin yksi päivä siskoni päiväkirjaa ja sain selville ihme jutun: siskoni pitää minua thinspiraationaan! Se tuntuu vahtivan jokaista liikettäni ja kirjoittaa musta usein mikä todistaa siitä että sillä on joku saatanan ongelma mun syömisteni kanssa. Viime keväänä kun en edes laihduttanut vaan pikemminkin lihoin, se oli kirjoittanut että mä laihdutan ja jotain että "olkoon sitten niin tyhmä". Ja samaan aikaan itse laihduttaa! Se on niin vitun tekopyhä! Ja aikoinaan syytti minua oksentamisesta ja kailotti siitä vanhemmilleni, vaikka tuohon aikaan en siis oksentanut, koska minulla oli syömättömyysvaihe päällä. Kaikki tietysti uskoivat sen. Ja nyt se ämmä itse oksentaa ja kyttää minun syömistäni, liikkumistani, kaikkea. Arrggh.
Jotenkin tää kaikki saa mut vajoamaan syvemmälle syömättömyyteen mitä oikeastaan toivonkin. Mä haluan kadota pois koska musta tuntuu että kukaan ei sitä edes huomaisi eikä välittäisi. Toisaalta tekisi kuitenkin mieli kirkua, että kattokaa, mäkin oon olemassa! Ja että mulla on ihan vitun paha olo ja ettekö te nää kaikkea tätä vääryyttä? Kuihduttamalla itseni pieneksi toivon että mut huomattaisiin. Nyt inhottaa niin paljon siskoni oksentelu ettei tee itse yhtään mieli tehdä sitä. Eikä tee mieli syödä. Paino on vihdoin taas lähtenyt laskuun ja mä aion jatkaa tätä. Viimeinkin musta tuntuu että mä pystyn tähän.
Mä en todellakaan aio jäädä kotiin enää ensi kesäksi vaan muutan pois heti kun tilaisuus tulee. En kestä kahta kuukautta samassa talossa siskoni kanssa. Kaikki on niin tekopyhää paskaa. Tulipahan vuodatus, mutta just nyt tekis mieli kuristaa joku.

Tässä muuten yksi kuva minusta. Selästä, koska muualla on liikaa läskiä...eikä tuossakaan näy selkäranka selvästi.

'Mommy, why is there always a fat girl in my mirror?'
'Because you never stop shoveling food down your throat you fat fuck'