The weakness inside me keeps reminding me I am nothing...

Mä olen vakavasti alkanut harkita hoitoon hakeutumista. En mä voi elää näin, tää tappaa mut. Mä tunnen itseni jatkuvasti niin väsyneeksi ja voimattomaksi enkä saa elämää minkäänlaiseen järjestykseen. Elämä on pelkkää kaaosta eikä mulla enää ole edes halua elää. En jaksa enkä kykene omin voimin katkaisemaan tätä kierrettä. En pysty enää syömään lähes mitään oksentamatta, kaikki vain tulee ulos. Mä haluan pois tästä. Tää ei ole mitään elämää...tunnen itseni puolikuolleeksi.

Haluaisin niin kovin puhua jollekulle, että joku auttaisi mut ulos tästä. En tiedä olisiko mulla pokkaa mennä huomenna terkkarille. Mitä edes sanoisin? "Hei, minulla taitaa olla bulimia..." Ja mitä jos ne sanoo että ei ole, koska en ahmi? Jos mä hakisin apua, pelkään että vanhemmat saisi tietää siitä. En halua aiheuttaa heille huolta. Ja jos ne tietäisi miten huonossa kunnossa todella olen, ne ei päästäisi mua muuttamaan omilleen. Mutta mun on pakko päästä täältä pois. Luulen että voisin jopa tervehtyä jos pääsisin pois kotoa.


Huomenna on viimeinen koulupäivä. Pelottaa. Pelottaa olla kotona, mitä jos vain jään sängyn pohjalle makaamaan ja syön yksinäisyyteen ja tylsyyteen? En olisi koulussa jaksanut enää kauempaa ollakaan. Mun pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa lukea kirjoituksiin, mutta olen liian uupunut sairauteni takia. En saa tehtyä edes kuvataiteen töitäni vaikka olen aina rakastanut sitä aineitta.

Suunnittelin että alan syömään vain hedelmiä/vihanneksia/marjoja. Samaa mitä silloin kun viimeeksi sain painon tippumaan 48 kiloon. Haluan puhdistaa elimistöni kaikesta liasta ja kuonasta. Ja toiseksi, hedelmiä ei tarvitse oksentaa. Ellei ne tule väkisin ylös...

Just breathe

Musta tulee penkkareissa geisha. Ostinin kimonon ja mustat pitkät hiukset.

Mun mielialat vaihtelee koko ajan. Välillä ryven jossain syvyyksissä, yhtäkkiä olen intoa täynnä pistämässä elämääni järjestykseen ja sitten hetkessä vajoan takaisin pimeyteen... Keskiviikko oli kamala päivä. Kaikki meni päin helvettiä. Sydän hyppäsi kun tajusin että isä oli ehkä nähnyt sängylle unohtamani sh-runon jonka olin tulostanut, mutta ei siitä välttämättä osaa päätellä mistä se kertoo... Toivon ettei se lukenut sitä. Eilen mulla oli yhtäkkiä tosi hyvä fiilis, ei tehnyt mieli syödä ja sain käytyä salilla+uimassa, juttelemassa opinto-ohjaajan luona ja hoideltua asioita. Hyvä mieli katosi viimeistään iltaan menessä koska äiti ei suostunut viemään mua tanssitunnille (sillä oli niin 'kylmä'..) joka oli siis vasta klo.19 illalla. Jäin siis kotiin ja kaikki oli taas huonosti. Tunsin huonoa omatuntoa. Päätin tehdä jotain miljoonasta koulujutuistani mutta en taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Miks kaikki kaatuu taas niskaan? Mun syömiset on yhtä kaaosta, mä en tiedä kaloreita koska mä oksennan ja oksennan ja mua ällöttää. Kurkku on jatkuvasti kipeä, vatsa turvonnut ja sekaisin. Kaikki tää paha olo kumpuaa yhdestä yksinkertaisesta asiasta, kaikki mikä mun elämässä on vialla johtuu siitä: MÄ OLEN LÄSKI.
Musta ei koskaan tule onnellista jos en pääse takaisin 48kg, mä haluan taas olla se ilmalla elävä, hentoinen tyttö. Miksi mä annoin sen tytön kadota? Se on piilossa läskin alla. Ikävöin törröttäviä lantioluita, tyhjää vatsaa, vaa'an pienenevää lukemaa ja kevyitä päiviä... Miksi musta ei ole siihen enää, miten vitussa mä annoin asioiden luisua tähän pisteen? Musta on tullut ällöttävä, likainen bulimikko. Hävettää.

ps. Isukki osti mulle monta pussia penkkarikarkkeja. Jos yksikin niistä aukeaa ennen 18.päivää, mä oon silloin 5kg lihavampi.

That the finger that you use Is the trigger to the gun That ends you life

Mulla on niin sairas ja oksettava olo. Eilen syömiset meni hyvin, aluksi. Koulun jälkeen lähdin zumba-tunnille ja sieltä suoraan kaupungille ja kavereiden kanssa elokuviin. Tulin kotiin vasta klo 21 jälkeen ja tähän menessä siis kaloreita oli tullut n.700, missä olin ajatellut ne pitääkin. Kunnes, tulin keittiöön ja näin pöydällä kakkuja ja pullia... En kuitenkaan koskenut niihin vaan menin kiltisti omaan huoneeseen. Kello 23 aikaan mulla oli kuitenkin niin kova nälkä, että menin keittiöön juomaan vettä. Ennen kuin ehdin ajatella mitään, kakut ja pullat olivat jo suussani. Mun piti vain maistaa, mutta huomasin että olin syönytkin jo 2 pullaa ja kakkupalan ja siinä vaiheessa paniikki iski. En ehtinyt edes pöntölle asti vaan oksennus lensi vessan lattialle. Kidutin itseäni siellä varmaan tunnin kun halusin varmistua että kaikki tulee ulos. Lopulta vain makasin vessan lattialla väsyneenä itkien. Oli maailman kurjin olo. Mä tunsin itseni niin sairaaksi, ällöttäväksi, lihavaksi, todella surkeaksi. Olisin halunnut että äiti löytää mut ja tulee halaamaan... että edes joku olisi välittänyt ja lohduttanut. Olisin halunnut kutistua olemattomiin, kuihtua pois, mutta mä olen säälittävä porsas ja niin yksin eikä kukaan voi auttaa.

And she’s unfurled string
In the closet room,
A red dress against
A black-and-white world.

She’s crying butter tears
As she tries to be sugar-free
And extra light,
Feather lips and feather fingers.

She bubble wraps her ribs
To insulate her heart,
Trying to keep something in
As she forces everything else out.

She’s got a bucket full of words on her bedside,
Vomiting poetry at the dead of night,
Throwing up angry words and monsters,
Clawing their way up her throat.

And she’s spilt acid
On the bathroom floor,
Fingers in her mouth and nails against her neck
She can’t stop retching secrets.

She just wants to be free

Mun hampaat tippuu kohta suusta. Ne on niin arat ja vihlovat, mutta mä vaan jatkan oksentamista. Mä en voi enää syödä oksentamatta.

Kurkkua raastaa, joko oksentaminen tai sitten olen tulossa kipeäksi. Todella hienoa jos sairastun viimeisellä kouluviikolla. Mä en ole vielä sisäistänyt sitä että on todellakin viimeiset koulupäivät menossa... Mulla on niin paljon tekemistä mutta en saa mitään aikaiseksi. Mä vaan syön ja lihon, siinä mä olen maailmanmestari.


En mennyt perjantaina uimahallille mistä tunnen vieläkin huonoa omatuntoa, koska perjantai on aina ollut sellainen päivä että olen mennyt. Kävin kyllä eilen vaikka tosi tiukkaa teki lähteä, samoin tänään. Mä inhoan jatkuvaa uimahallilla ja kuntosalilla ramppaamista, mutta en voi muutakaan. Tunnen itseni laiskaksi läskiksi jos jään kotiin. Tänä iltana olisi vielä pilatestunti, eikä huvita lähteä, se on tylsää, mutta menen kuitenkin.

Äiti ei ole pitkään aikaan puuttunut sanallisesti mun syömisiin, kunnes eilen se alkoi valittaa etten syö melkein mitään. Mä en jaksanut...mä olin vaan hiljaa. Muutenkin mun vanhemmat on alkanut ärsyttää mua tosi paljon. Ne koko ajan kyselee ja kyselee, tulee tänne kyttäämään kun olen koneella, puuttuu joka asiaan... Mä en ole enää teini-ikäinen, enkä jaksa niiden vouhotusta. Mua ärsyttää! Mä vihaan tätä kaikkea niin paljon! Mä oon niin väsynyt ja mulla on kylmä, enkä mä jaksa tätä... Mä haluaisin vaan nukkua tän kaiken pois.

She takes all the pain,
And buries it away,
She won't let it go,
No matter what she weighs...

The race is never lost... Unless you quit

Kuuluu sekä hyvää että huonoa. Hyvää oli se että puhuin entisen ystäväni kanssa yli tunnin puhelimessa ja siitä tuli todella hyvä mieli. Tuntui niin hyvältä avautua hänelle kaikesta... en tietenkään mitään paino-ongelmista ja pahasta olostani sanonut. Hän on aina ymmärtänyt minua paremmin kuin kukaan muu. Huonoa... olin menossa jumppatunnille ja olin myöhässä, joten ajoin ylinopeutta. Minun tuurillani sitten poliisi oli partioimassa tiellä ja sain ylinopeussakot...Oli lähellä ettei itku tullut kun tajusin että olin jättänyt ajokortinkin kotiin! Kiva lasku napsahti... Mietin sanonko vanhemmilleni vai maksanko laskun kaikessa hiljaisuudessa pois, mutta kaverin ehdotuksesta kerroin äidille ja kaduin heti kun avasin suuni. Oli todella kiva kuunnella hänen paasaamistaan kun oli muutenkin jo paha mieli...
Ja huonot asiat jatkuvat: vaaka näyttää 2 KILOA enemmän kuin viimeeksi!!! Voisiko päivä enää paskemmin alkaa? Maanantaina kun olin Helsingissä söin kyllä varmaan 1500kcal, vedin monta askia sokerittomia pastilleja joten olin todella turvonnut niistä, mutta voiko ne vaikuttaa vielä tänäänkin painooni?! Vai onko se kaikki rasvaa, läskiä, ihraa... Koko ajatus tuntuu niin sietämättömältä. JA viime viikolla tajusin että äiti pistää mun aamupuuroon voita ja suolaa. Siihen loppui puuron syöntini. Tänään söin aamupalaksi porkkanoita. Iltapäivällä olisi yksi tunti koulua jonka jälkeen menen uimaan. En vaan tiedä miten pystyn, koska on niin kylmä...ulkona on ainakin -20 astetta, palellun varmaan kuoliaaksi kun sisälläkin olen ihan jäässä.

Minun on niin paha olla tässä vartalossa, etten tiedä miten päin olisin...

Minun on pakko onnistua.

Tomorrow is another day, another chance to waste away...

Perjantaina kävin salilla+uimassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta salilla tuli tosi huono olo enkä olisi millään jaksanut, mutta vedin treenin loppuun asti. Pukuhuoneessa meinasi taju lähteä ja oksensin. Jalat on tuntuneet jotenkin huterilta viime päivinä vaikka en ole mitenkään rajusti liikkunut. Ne on kuin hyytelöä.
Eilen en saanut mitään aikaiseksi. Makasin vain apaattisena kotona ja luin Marianne Käckön kirjaa Tapa minut, äiti! kolmatta kertaa. Tänään jaksoin lähteä uimahallille heti aamusta koska isä lähti mukaan. Iltapäivällä kävin kissanäyttelyssä ja sain kissakuumeen! Tekisi niin mieli ottaa meille toinen kissa... Vanhemmat ei kuitenkaan suostu ja toisaalta en asu kotona enää kuin muutaman kuukauden tai enintään syksyyn saakka.
Huomenna lähden Helsinkiin ♥ Mennään kaverin kanssa tutustumaan Taideteolliseen korkeakouluun. Ja samalla käydään shoppailemassa. Mulla on vielä Gina tricotin käyttämätön lahjakortti. Lähtö on kello 6 aamulla >_< Kuolen.
Syömiset on menneet viikonloppuna aika hyvin, eilen about 700. Tänäänkin ihan ok, tosin söin pullaa ja jäätelöä mutta oksensin... Toivottavasti kaiken. Illalla syön varmaan omenan tai jotain. Nyt pitäisi mennä tekemään lukion kuvataidediplomia, jossa en ole juurikaan edistynyt... Aiheeni on muoti 1900-1930 luvuilla ja vaikka se on mulle todella mieleinen työ, jotenkin en saa aikaiseksi tehtyä sitä. En ole myöskään alkanut lukea ylioppilaskirjoituksiin vaikka ensimmäiset on alle kuukauden kuluttua. Miksi multa ei onnistunu mikään? Kaikki muut on jo varmaan lukeneet vaikka kuinka paljon. Muut laskee matikkaa, minä kaloreita.

väsyttää :(

Olin eilen niin vihainen itselleni siitä etten onnistu missään. Mä en halua syödä. Mutta tänäänkin oon syönyt jo 5 isoa porkkanaa ja maha on niin turvonnut. Mulla on vain ihan kamala olo, ruma ja läski. Uin tänään 70min. mutta kuntosalille en viitsinyt mennä, koska se oli niin täynnä. Ehkä huomenna sit. Kohta pitää mennä kouluun, mutta ei huvita yhtään, toisaalta en halua jäädä kotiinkaan etten söisi yhtään enempää.

Menin tänään ihan turhaan kello 8 kouluun koska opettaja ei ollut paikalla. Mua väsytti aamulla niin paljon että oli tosi lähellä etten olisi jäänyt kotiin nukkumaan, ilmeisesti olis pitänyt jäädä.


Illalla on balettitunti <3

Everyday is the same

Päivä kului kaupungilla asioita hoidellen, ei ollut koulua. Sain vihdoin hankittua itselleni penkkaripuvun. Kävin katsomassa isää sairaalassa, onneksi hän pääsee huomenna pois.
Olen syönyt liikaa kuten tavallisesti, eikä liikuntaa tänään ollenkaan. En ehtinyt. Huomenna menen aamulla kuntosalille ja uimaan, ellen joudu hakemaan isää sairaalasta silloin. Pakko päästä uimahallille, en ole 2 päivään päässyt.

Musta tuntuu etten mä enää osaa tätä. En hallitse tätä. En osaa enää laihduttaa. Mä vaan lihon ja leviän, rasva ympäröi mua, mä hukun rasvaan... Ahdistaa niin kovin.

меня зовут coco

Olen niin kauan meinannut aloittaa blogin ja nyt sain otettua itseä niskasta kiinni. Postaan tänne ajatuksiani liittyen ruokaan, laihdutukseen, liikuntaan, märehdin huonoa itsetuntoani ja suunnatonta itseinhoani. Ehkä jopa laitan joskus kuvia itsestäni.

Olen 18-vuotias, lukion viimeisellä luokalla (25 päivää jäljellä!). Asun pienellä paikkakunnalla ja odotan kieli pitkällä milloin pääsen muuttamaan omaan asuntoon. Haaveilen omasta yksiöistä Helsingin keskustassa, kaukana täältä. Katoisin sinne omaan maailmaani... Minulla on palava intohimo muotiin ja taiteeseen. Suuri unelmani on tulla muotisuunnittelijaksi, tällä hetkellä tyydytän muodinnälkääni toimimalla mallina. Olen vasta mallinurani alussa, olen tehnyt yhdet kuvaukset ja odotan innolla mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Niistäkin kokemuksista varmaan kirjoitan tänne. Pääosaa elämässäni kuitenkin näyttelee tällä hetkellä kalvava syömishäiriö, joka varastaa suurimman osan elämästäni ja ajatuksistani. Haluan sitä mitä miljoonat muutkin tytöt: olla se laiha kaunotar, jota kaikkia kadehtivat ja salaa ihailevat. Vielä en ole, mutta kyllä mä sitten joku päivä...